ihriger

ih·ri·ge(r, s)

1. ih·ri·ge(r, s) <-n, -n> [ʼi:rɪgə, ʼi:rɪgɐ, ʼi:rɪgəs] pron

poss veraltend geh → ihre(r, s)

2. Ih·ri·ge(r, s) -n, -n> [ʼi:rɪgə, ʼi:rɪgɐ, ʼi:rɪgəs] pron

poss (veraltend) geh → Ihre(r, s)